Viskarina Inkeri nappasi metsäretkellä palan sammalta käteensä ja laittoi sen korvalleen. Hän kuunteli metsän ääniä. Vuotta aikaisemmin leirikoulussa oli tarkkailtu niitä – ja tallennettu osa tulitikkulaatikkoon, jonka kanteen oli piirretty säveliä, ja laatikon sisällä sammalta, tai mitä kukin halusi laittaa. Tarinoilla, kokemuksilla ja mielikuvituksella rakennetaan merkityksellisiä kokemuksia jotka painuvat mieleen, herätetään uteliaisuus. Se toimii pienissä ja suurissa asioissa.
Virtsun suuria linjoja on merkityksellisyyden ja itseisarvon rakentaminen lapsuudelle ja vanhemmuudelle, suurille asioille, jotka muokkaavat koko elämämme. Se, että meidät vanhemmat päiväkodin toimesta haastetaan aktiivisiksi pohdiskelijoiksi niiden suhteen, on todella merkittävää ja tärkeää. Kolmen lapsen ja melkein kymmenen Virtsu-vuoden jälkeen, ihan viime päivinäkin, olen kokenut oivalluksia ja ymmärtänyt uusia asioita lasten ja aikuisten suhteesta, oppimisesta. Pieniä ja suuria. Tuntuu että on vasta päästy alkuun, ja syksyllä kaikki lapset ovatkin jo koululaisia.
Oppimaan oppiminen, herkkyys, uteliaisuus ja ja oivaltaminen ovat Virtsun ytimessä. Lapsille ei syötetä valmiita totuuksia ja pureskeltua tietoa, vaan heitä rohkaistaan etsimään ja tutkimaan, pohtimaan. Tällainen ajattelutapaa toimii läpi elämän ja sen takia esimerkiksi ”hyveiden” opettaminen ei kuulu Virtsun lapsikäsitykseen eikä vanhempainiltoihin.
Virtsun ajattelumaailmaan kuuluu myös se, että lapset kasvavat avaamaan aistinsa koko maailmalle ja sen mahdollisuuksille ja näkökulmille. Virtsussa juhlissa ei lauleta ”Kotimaani ompi Suomi”. Ei sen takia, etteikö Suomi olisi hieno maa – vaan sen takia että Virtsussa lapsille halutaan avata paljon laajempi näköala maailmaan, ja pakataan oppimisen eväät sinne lähtemiseen. Ei kansallislaulujen maalaamaan impivaaralaiseen utopiaan, jota ei ole olemassa.
Vanhempien mukanaolo, päiväkodin ja perheiden saumaton yhdessä tekeminen on avain onnistumiseen varhaiskasvatuksessa, yhteisön ja tukiverkkojen rakentamisessa ja vanhemmuuden tukemisessa. Siitä voi olla tyytyväinen, että uudessa varhaiskasvatuslaissa ja kaupungin varhaiskasvatussuunnitelmassa on paljon juuri niitä elementtejä ja menetelmiä, joita Vironniemessä on kehitetty. Huoleton ei kuitenkaan voi olla, koska monet hienot suunnitelmat ja strategiat epäonnistuvat, kun rakenteet eivät tuekaan niitä (johtaminen, työtä ohjaavat mittarit, työaika, budjetointi, …) ja ihmiset eivät välillä ymmärrä tai heidän kanssaan ei ole pohdittu riittävästi miksi asiat pitäisi tehdä suunnitelmien mukaisesti. Olemme nähneet taka-askelia Virtsussakin, mutta vanhempien avulla on saatu tuettua tärkeän pedagogisen linjan toteuttamista – ja sillä on nyt korkean tason tuki suunnitelmissa.
Vanhemmat: älkää hukatko hetkeäkään mahdollisuuksista osallistua lasten maailmaan päiväkodin kanssa. Saatatte jonain päivänä yllättyä miten paljon se kaikille osapuolille antoikaan.
Tuomas – Kolmen Virtsun läpikäyneen lapsen isä