Ympäristö kertoo tarinoita. Kun astut sisään johonkin tilaan, mitä se sinulle kertoo?
Se voi kutsua sinua tekemään erilaisia asioita tavaroiden ollessa houkuttelevasti esillä. Näkyville on aseteltu jotain, mihin haluat heti tarttua ja mitä haluat tutkia lähempää. Kauniisti oman värisissä purkeissaan olevat kynät kutsuvat piirtämään, hienosti tarjottimella oleva astiasto houkuttelee järjestämään teekutsut ja rivissä ruokakuppiensa vieressä istuvat leikkikoirat innoittavat hoivaleikkiin. Sillä on merkitystä missä, miten ja millä korkeudella tavarat, kuvat ja asiat ovat.
Ympäristö kertoo myös tarinaa siitä, että täällä on ollut lapsia ennen sinuakin. Lapsia, jotka ovat tutkineet, leikkineet ja ihmetelleet. Ympäristö liittää ihmisen sukupolvien ketjuun, osaksi muita. Ja se myös kertoo jokaiselle omasta kasvamisestaan ja maailman muuttumisesta. Juuri sillä hetkellä tutkittava teema ja nykyisten lasten ajatukset ja tekemiset näkyvät ympäristössä.
Viime syksynä Virtsun ympäristö oli muuttunut remontin ja uusien huonekalujen myötä. Monet tutut leikkipaikat olivat kadonneet, ja paljon entisestä lasten huvikumpu-tunnelmasta hävinnyt. Vanhemmista myös tuntui, että Virtsun avainsanat eivät enää näkyneet ympäristössä. Lapset kertoivat kotona leikkien katoamisesta ja salista joku sanoi, että ”ennen tämä oli sali, nyt en enää tiedä mikä tämä on”.
Lasten reaktio ja ympäristön muuttuminen puhutti vanhempia. He muistelivat miltä oli tuntunut tulla ensimmäisen kerran Virtsun ovesta sisään. Ympäristö oli runsaudellaan tuntunut sanovan ”Tervetuloa tänne, täällä leikitään ja seikkaillaan!” Joka puolella oli sadun maailma, aivan kun Peppi Pitkätossun Huvikummussa.
Melkein kaikissa Kantsun viime vuoden kokouksissa puhuttiin ympäristöstä. Kenen näkökulmasta ympäristöä pitäisi tarkastella? Mietittiin, millainen on ympäristön rooli Virtsun avainsanoja tarkasteltaessa?
Tämän pohjalta vanhemmat kokosivat ympäristötyöryhmän, joka päätti tarjota apuaan ympäristön rikastamiseksi ja leikkimahdollisuuksien lisäämiseksi. Kysymyksessä ei ollut päiväkodin siivoaminen ja rikkinäisten tavaroiden paikkaus remontin jäljiltä vaan tutkimista, uteliaisuutta, mielikuvitusta ja lasten itsenäistä toimintaa tukevan ympäristön muokkaus.
Ympäristötyöryhmän mietintöjen pohjana olivat Virtsun avainsanat:
MIELIKUVITUS – muitakin materiaaleja kuin valmiita leluja, aina välillä jotain uutta, yllätyksiä esim. vessassa linnunlaulua, iso pahvilaatikko salissa, siirreltävät huonekalut ja järjestelyt
AKTIIVISUUS – lapset voivat toimia itsenäisesti sekä hakiessaan materiaaleja että siivotessaan, lapset hallitsevat ympäristön itsenäisesti, tavarat ovat sopivalla korkeudella omilla paikoillaan ja esillä niin, että ne kutsuvat luokseen
VASTUU – lapset voivat liikkua ympäristössä itsenäisesti ja suunnitella omia tekemisiään, luottamus lapsiin, tavarat esillä (sakset, työvälineet, maalit ym.), materiaalit (sanoimme ei muovimukeille!)
ROHKEUS – kannustus omatoimisuuteen, lasten mahdollisuus itse toteuttaa ideoitaan, itseilmaisumahdollisuus, roolivaatteet, teatteri, kuvallinen ilmaisu, tasapaino/kiipeily ym. liikuntajutut
UTELIAISUUS – mahdollisuus itse suunnitella tekemisiään, antaa ideoiden pursuta, yllätykset, mahdollisuus rakentaa itse leikkinsä, yhteys ulos
HUUMORI – muunneltavat jutut, kokoontumispaikat, paljon vapaata aikaa, peilit, pukeutuminen
YSTÄVYYS – kolot ja nurkkaukset, leikkitilat, sermit, vapaus kuljetella tavaroita, majat
OIVALTAMINEN – erilaisia kokoelmia seinillä, mahdollisuus luokitteluun, vertailuun, sarjoittamiseen, monenlaisia materiaaleja sekä esillä tavaroita, jotka herättävät halun oppia, kokeilla ja tutkia
USKO JA TOIVO – oman kasvamisensa kokeminen seinillä olevien tarinoiden kautta, mahdollisuus kokeilla, yrittää uudelleen, mahdollisuus tulla huomatuksi ja näkyville oman tekemisensä kautta
Ympäristötyöryhmä sai sovittua ajan kesäkuulle ennen kuin kaikki jäivät kesälomille. Tähän Virtsun ihka ensimmäiseen ”Tuunauspäivään” osallistui päiväkodin henkilökuntaa ja paljon vanhempia sekä tietenkin Virtsun lapsia vauvoista koululaisiin. Yhdessä korjasimme tavaroita, kannoimme kellarista hienoja leikkijuttuja lasten näkyville, uusimme yksityiskohtia ja kuvia seinille ja loimme Huvikumpua huone huoneelta. Päivä oli antoisa ja lapset hihkuivat, kun vielä lopuksi yhdessä kannettiin kellarista iso nukkekoti eskareihin.
Päivästä on nyt kulunut jo tovi. Ympäristö elää ja muuttuu tunnelmineen ja nukkekoditkin ovat muuttaneet takaisin kellariin, mutta uskon, että koko vuoden kestäneestä projektista joitain ajatuksia jäi muhimaan ja toteutettavaksi ensi kerralla.
Ympäristö tarinoineen, sen miettiminen ja kehittäminen tuo henkilökunnan, vanhemmat ja lapset yhteisen oppimisympäristön äärelle. Yhdessä päästään sadun maailmaan ja luomaan Virtsusta tarinallinen ympäristö, kaikille yhteinen ja rakas Huvikumpu.
Tekstin kirjaili Sipe (eli Sinikka)