Vironniemessä on usein puhuttu lapsen tarinasta. Kun lapsi tulee päiväkotiin, myös päiväkoti puikahtaa lapsen tarinaan sisään. Päiväkoti haluaa kunnioittaa ja ottaa huomioon sen, mitä lapsen tarinan alussa on jo tapahtunut.
Millaisia henkilöitä haluamme tässä tarinassa olla? Haluammeko olla niitä, jotka luovat merkittäviä ihmissuhteita, jotka aina muistavat iloita jokaisen lapsen nähdessään? Niitä, jotka pysähtyvät, muistavat, osoittavat kunnioitusta ja ystävyyttä?
Mitä tarinassa täytyisi tapahtua? Iloisia, rohkeutta ja voimia kasvattavia seikkailuja. Niitä pitää yhdessä suunnitella. Sen pääosassa on aina kukin lapsi, mutta siihen tarinaan kuuluvat kaikki aikuiset ja lapset. Se ei ole yksinäinen tarina. Sen henkilöt ovat kukin omia persooniaan, joiden mieltymykset toiset tuntevat hyvin.
Tarinan kertojina toimivat ensin aikuiset, ja sen jälkeen aikuiset ja lapset yhdessä. Kunnes lapset itse muistavat ja osaavat kertoa. Mitä merkityksellisempiä ihmissuhteita, tapahtumia ja kokemuksia osaamme luoda, sen paremmin ne pysyvät mielessä. Pitkäaikaiset ystävyyssuhteet, toistuvat, lapsen mukaan ottavat työtavat, traditiot, joita aikuiset ja lapset yhdessä rakentavat, kuuluvat tarinaan.
Me päiväkodissa osaamme muutaman vuoden ajan kertoa sitä tarinaa. Mutta tarina katkeaa, jos ei ole mukana muita aikuisia, lapsen vanhempia ja läheisiä, viemässä tarinaa eteenpäin. Alle kouluikäiset lapset ovat usein arkipäivisin pitemmän ajan päiväkodin porukoiden kanssa kuin kotiväen. Siksikin on tosi tärkeää pitää huolta siitä, että perhe saadaan mukaan siihen elämään, jota päiväkodissa vietetään.
Vanhempien on voitava tutustua muihin lapsiin ja heidän perheisiinsä, päiväkodin aikuisiin ja siihen ilmapiiriin, jossa lapset kasvavat. Eikä riitä, että tapahtumista kerrotaan ilmoitusasioina, vaan perheiden on päästävä itse kokemaan, aistimaan ja muodostamaan omat käsityksensä. Näin ei lapsille muodostu kahta eri tarinaa, joista toinen unohtuisi vähitellen, vaan kaikki seikkailemme samassa.
Vanhemmat kuljettavat tarinaa eteenpäin, kun lapsi menee kouluun. Millaista olin kun olin kolme? Keitä ystäviä minulla oli? Mitä tein mielelläni, mistä juttelin?
Päiväkoti voi auttaa muistojen talteen ottamisessa. Virtsussa julkaistaan Viesti-lehteä ja siinä lasten ajatuksia. Jokainen saa jokaisesta vuodesta myös oman teemakansion, jossa on lapsen piirustuksia, valokuvia, aikuisten ja lasten tekstejä. Näitä kansioita on näkynyt mm. ylioppilasjuhlissakin kaikkien muiden todistusten joukossa.
Postaus lähti Kitin ja Reetan kynästä.