’Muutoksia tekevät ne, jotka osallistuvat’ (Demokratia.fi -sivuston tunnuslause)
Vironniemessä 27.3.2017 jokainen ikäryhmä kokoontui keskustelemaan lasten kokoukseen.
He keskustelivat heille tärkeistä asioista, ja tekivät yhdessä päätöksiä, esimerkiksi siitä minkälaisia asioita päiväkodissa voi tehdä. Kokouksen puheenjohtajana ja sihteerinä oli jokaisesta ikäryhmästä kaksi lasta. Kokouksessa jokainen lapsi sai puheenvuoron, ja yhdessä päätetyt ehdotukset myös toteutetaan.
Lasten kokous on päiväkoti Vironniemen vakiintunut työtapa. Kokouksia pidetään aina tarvittaessa, kuitenkin vähintään neljä kertaa vuodessa. Kokouksessa lapset ottavat ensi askeliaan kansalaisyhteiskunnan jäseninä käyttämällä vaikutusvaltaansa omassa ympäristössään.
(Ääni: nuijan kopautus – kokous alkaa)
Miksi kokouksia? Eikö se ole aikuisille tyyppillinen muoto osallistua? Jotta kokoukset eivät olisi vain aikuisten mallin kopiointia lasten maailmaan, käytetään niissä apuna myös draamaa ja leikkiä – kokouksen alussa aikuinen, joka on pukeutunut posteljooniksi tai pormestariksi, voi tuoda kirjeen luettavaksi. Kirjeessä esitellään ajatukset, joista pohdinta lähtee liikkeelle.
Suomi 100 -demokratiaviikon teeman mukaisesti tässä maaliskuun kokouksessa lapset keskustelivat muun muassa siitä, millaisista asioista voi päättää itse, mistä ehkä täytyykin päättää itse, mistä on hyvä keskustella yhdessä, ja mitä sitten, jos on eri mieltä?
Lasten kokouksissa opitaan pohtimista ja keskustelua, mutta myös aktiivisuutta, ehdottamista ja päätöksentekoa. Mietitään myös, mitkä ovat asioita joissa pohtiminen riittää, ja mistä kannattaa yhdessä päättää ja toimia sen mukaan.
Nestoreiden eli nelivuotiaiden kokouksessa mietittiin tänään, että leikeistä voi päättää itse. Entäs sitten, kun ollaan eri mieltä?
”Voi sanoa jos on eri mieltä.”
”Miten kannattaisi sanoa, kun on eri mieltä?” ”Aika kiltisti.”
”Mitä sitten jos joku ei osaa sanoa että on eri mieltä?”
”Sitten voi ite sanoa.” ”Joku voikin sitten uskaltaa sanoa”. ”’Minä en enää leiki sun kanssa koskaan’ – sillai ei saa sanoo”.
”Voiko toista auttaa uskaltamaan sanoa, että on eri mieltä?”
”Jos toista ujostuttaa, voi vaikka odotella, että sitä toista ei ujostuta enää.”
”On hyvä jos on tarpeeks aikaa ystävän kanssa, voi tarvita monta kertaa (siihen että ei ujostuta).”
Tämänkertainen kokous oli pohdiskelevampi, mutta muutama kuukausi sitten oli kokous, jossa päätettiin toiminnasta. Mennäänkö kaikki viskarit yhdessä uimaan, ulos leikkimään, puistoon piknikille? Tavoitteena on yhdessä luotu ilmapiiri, jossa uskaltaa tehdä esityksiä ja jossa niihin suhtaudutaan vakavasti.
Tavoitteena on myös pohtia asioiden syitä ja seurauksia, ja keskustella niiden vaikutuksesta. Ymmärtää jokaisen yksilöllisyyttä, mutta myös yhteistyön ja toisten huomioon ottamisen merkitystä. Lasten kokouksilla halutaan edistää kuuntelemista ja tasa-arvoista ilmapiiriä sekä rohkaista välittämiseen ja kiintymiseen.
Mitä haasteita aikuisilla on kokouksessa? Toteutuuko tavoite siitä, että aikuiset ovat täysin taka-alalla kokouksen alun jälkeen? Mitä jos joku lapsista heittää kaiken aivan läskiksi? Miten voi ymmärtää, mitä lapsi tarkoittaa? Miten lapsia voi auttaa kuuntelemaan toisiaan? Mitä jos tekisi itse vaan mieli huutaa ’HILJAA!’? Mitä jos aikuinen ei halua toteuttaa ehdotuksia?
Aikuisille on hyvä olla suunniteltu työviikkoon hetkiä, jolloin he voivat miettiä mikä onnistui ja mitä voisi tehdä paremmin. Mihin kohtaan kannattaa mennä istumaan, miten kannattaa puhua? Kauemmin mukana olleet jakavat arvokasta tietotaitoaan uudemmille. Valmista ei tule koskaan.
Pikkuhiljaa tulee taitavammaksi löytämään niin sanottuja avoimia kysymyksiä, jotka innostavat pohtimaan ja miettimään eri näkökulmia. Oppii löytämään työtapoja, jolla saa jokaisen lapsen olemaan mukana keskustelussa. Yksi tärkeä juttu on kokouksen keskustelunaiheiden pohtimisen jatkaminen arjen eri tilanteissa – raitiovaunussa, puistossa, pukiessa… On hyvä palata lasten kanssa siihen, lisäsikö kokous osallisuuden tunnetta, tunnetta vaikuttamisesta? Tarvitaanko ideoita, joita lapsilta tulee, ja kokevatko he aiheet oikeasti tärkeinä heidän elämänsä kannalta?
Entä mikä erottaa lasten kokoukset tuntemastamme aikuisten demokratiasta? Lasten kokouksissa ei koskaan äänestetä. Yhteinen päätös pyritään löytämään keskustelemalla – keskustellaan niin kauan, että viisain vaihtoehto voittaa.
Tekstin kirjaili Veera, Ulla ja nestorit