Syntymäpäivien juhlinnan muodot ja tavat ovat Vironniemessä muotoutuneet kaikki huomioon ottaviksi, ja hauskaa on aina!
Jo vuosituhannen vaihteessa käytiin Virtsussa keskustelua siitä, tarjotaanko päiväkodissa liikaa makeaa, koska viikossa saattoi olla useampiakin merkkipäiviä. Jonkun vanhemman mielestä synttäriherkut tuli jopa kokonaan kieltää.
Pohdinnan jälkeen päädyttiin siihen, että synttäri- ja nimpparijuhlat pidettäisiin kerran kuussa, kuun viimeisenä perjantaina. Silloin koko porukka kokoontuu saliin, jonne on katettu iso pöytä sankareita varten. Lapset ja aikuiset kattavat pöydän yhdessä.
Pian kaiuttimista kuuluu musiikkia: ”Tänään se on, tänään se on, tänään sinun juhlapäiväsi on…” Lauluun yhtyvät saliin saapuvat vieraat, ja alkaa kaikkien niiden juhlinta, joilla on nimi- tai syntymäpäivä siinä kuussa. Juhlien tarjoilu koostuu sankareiden tuomista herkuista. Kaikille lauletaan, ja sankarit seppelöidään.
”Kaikki hyvät ajatukset seuraavat onnentoivotukset tänä päivänä sekä tulevina, siihen voit luottaa…”. Kaikki saavat onnittelupostia. Posteljoonina toimii joku lapsi. Vieraat antavat lahjaksi esityksiä, joihin monet osaavat jo valmistautua etukäteen, toistuvathan juhlat samanlaisina kuukaudesta toiseen.
Salissa on tarinatuoli. Sille kiivetään esittämään lauluja, tarinoita, runoja, vitsejä ja arvoituksia. Montakohan vastausta on arvoitukseen: Mikä on punainen ja puussa? Tai mikä on se, joka särkyy heti, kun siitä puhuu? (se on muuten hiljaisuus).
Esitykset voi olla taikatemppuja, tansseja, soittoesityksiä. Niitä voi esittää yksin tai yhdessä kaverin kanssa. Ja tosi moni esitys on syntynyt myös spontaanisti juuri silloin, kun kysytään, kenellä olisi seuraava..?
Kaikki sankarit saavat halauksia ja onnitteluja. Halutaan edistää sen ilmaisemista, että olet kiva, me kaikki tykätään susta. Samat yhteiset laulut lauletaan. ”Voisin viettää juhlapäivää jälleen huomenna..”
”Tule mukaan vaan, täällä juhlitaan…!”
Juhlia järjestetään myös kotona. Virtsussa on sovittu, että jos synttäreille kutsutaan koko ikäryhmän lapset, lähtee päiväkodista 1-2 aikuista mukaan juhla-avustajiksi. Silloin juhlat ovat usein iltapäivällä, ja vanhemmat hakevat lapset juhlapaikalta kotiin. Usein hakijoille tarjotaan kahvit ja vanhemmatkin voivat jutustella jonkin aikaa.
Näillä järjestelyillä ja yhteisellä suunnittelulla on mahtavat juhlat saatu järjestymään pieneenkin kotiin. Monet perheet ovat myös järjestäneet yhteisiä synttäreitä lähekkäin syntyneille joissain yhteisissä tiloissa. Koko ikäryhmän yhteiset synttärit yhdistävät lapsia ja tukevat kaveruutta kaikkien kesken. ”Oi jospa oisin saanut olla mukana…”
Kerran eräs äiti ryhtyi ihmettelemään sitä pikkuromun määrää, joka paljastui vieraiden tuomista paketeista. Sittemmin järjestelynä on ollut, että sankarin vanhemmat voivat toimittaa toimiston seinälle ”lahjakuoren”, johon vieraat voivat tuoda vapaaehtoisen panoksen sankarin lahjaa varten.
Tämä järjestely on ollut kaikkien vanhempien mielestä tosi hyvä. Lahjan hankkivat juhlijan vanhemmat, jotka tietävät, mikä ilahduttaa häntä juuri nyt. Kootulla rahalla saa usein jotain järkevämpää. Koko ryhmä tekee yhteisen kortin ja se mukana lähdetään juhliin.
Muistan yhteiset syntymä- ja nimipäivät hyvin. Niissä oli aina hauskaa, oli sitten itse tuomassa tai saamassa karkkia. Oli tosi mukavaa mennä juhlien jälkeen levolle tietäen, että pian alkaa viikonloppu. Tarinatuolilla kerrottiin vitsejä ja muita esityksiä, erityisesti ”mikä on jonkun värinen ja puussa” -arvoituksia. Ne olivat varmaan aika päättömiä, mutta kaikki nauroivat yhdessä kaikista päättömimmillekin jutuille.
Parhaiten muistan kuitenkin sen, kun karkkia jakavat olivat istumassa pöydän reunalla. Hyviltä kavereilta, ja niiltä joilla muuten vaan oli parempaa karkkia, pyydettiin aina enemmän ja niiltä, joilla ei omasta mielestä ollut niin hyvää makeaa kieltäydyttiin kohteliaasti.
Kotona järjestetyt juhlat olivat aina vähintään yhtä hauskoja kuin yhteiset syntymäpäivät. Oli enemmän herkkuja ja enemmän aikaa, ja niille lähdettiin kesken tarhapäivän. Muille ikäluokille ylpeiltiin, että ”mepä mennään synttäreille, saadaan karaa ja vaan juhlitaan!” Monilla oli teemoja turtleseistä prinsessoihin. Minulla ei ikinä ollut mitään teemaa, eikä mitään spesiaalia ohjelmaa ongintaa lukuun ottamatta.
Joillain syntymäpäivilläni yksi tyttö sanoi: ”täällä on tylsää, kun ei oo mitään ohjelmaa”, mutta se ei minua harmittanut, koska juhliani pidettiin kuitenkin aika kivoina koska oli paljon leluja, joilla pystyi leikkimään.
Omien synttärien kaava oli, että ensiksi tullaan sisään, leikitään vähän ja syödään suolainen. Sitten leikittiin pitempään, minkä jälkeen avattiin lahjat (joita oli yleensä vähän, koska se mahtava yhteislahjakuori oli keksitty), syötiin makeaa ja taas leikkimistä, kunnes sitten tultiinkin hakemaan.
Ja on se kaava pysynyt koulunkin aikana, paitsi että leikkimisen sijaan jutellaan ja vitsaillaan yhdessä ja kaverit lähtevät itse kotiin. Muistan, kuinka meidän tarjoiluistakin pidettiin, vaikka ne olivat lihattomia. Etenkin riisi-soijarouhe-pasteijat olivat toistuvasti kehuttu herkku.
Meillä on kotona tähän asti järjestetty jo yhdettoista tarhasyntymäpäivät!!
Tekstin kynäili Raimo 12v, Kyöstin, Kalevin ja Martin isoveli
Tätä juttua varten haastattelimme entisiä ja nykyisiä päiväkodin työntekijöitä ja vanhempia. Raimo kirjoitti itse.